Sinne lähti pennut. Neljä niitä syntyi, yksi soopelinarttu jouduttiin ikävä kyllä lopettamaan koska pentu oli niin rutkasti paljon pienempi kuin muut pennut ja heikompi alusta alkaen, joten tämä ei sitten selvinnyt. Pentuja oli kolme kappaletta, joista sitten kaksi lähtivät uusiin koteihin Fannylle ja mialle ja yksi pieni poika nimeltä Havusävelen Ensimmäiset Vuodet, jota kutsun Ted-nimellä, jäi kennelin päiviä virkistämään metkuillaan. Ted on ulkonäöltään aivan isänsä näkönen huippu lupaus (:
Mutta uusia tuulia, elikkä kun minullahan Havusävelen lisäksi on ollut toinen kennelini Liirun Laarun jossa on belgianpaimenkoiria. Päätimpä nämä kaksi kenneliä yhdistää ja koska nimistä Liirun Laarun on omasta mielestäni kivempi, jäi se kennelin nimeksi, eli tämä blogikin on tästä lähtien Liirun Laarun blogi, ei Havusävelen.
LIIRUN LAARUUN!
perjantai 24. syyskuuta 2010
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
pentukuuuuuume + WTF???!
"Otsikko kertoo kaiken", niinkuin tapana sanoa. No ei tämä otsikko nyt ehkä kuitenkaan :D
Elikkä joo, onhan täällä tämmönen 'lievä' pentukuume meneillään, sillä Hakkerin massu kasvaa ja kasvaa. Laskettu aika on 12.9., johon tuntuu olevan vielä ikuisuus, vaikka olenkin koko ajan varpaillani ja heti toimittamassa kätilön virkaa kun h-hetki koittaa. Isänä Hakkerin pentueeseen toimi upeeakin upeampi koirani Thema Easy Target eli Kale, joka on hurmannut useita tuomareita näyttelyssä komealla ulkonäöllään. Hakkerilla nyt ei se ulkonäkö yhtä paljoa kolahda kuin Kalella, mutta sen sijaan Hakker on upeasti käyttölajeissa menestynyt paimen- ja käyttövalio jolla on myös pelastustunnuksia ja oikeudet tokon voittajaluokkaan.
No, se niistä vanhempien käyttötuloksista ja nyt pikkulassieita odottamaan, lupaan raportoida heti kun pennut syntyy ((((((:
Ja sitten selitys, miksi WTF????!, no siksi tietenkin, että HETA OLI ISLANNIN VOITTAJASSA ROP!!!!!!
Meidän pikku-Heta joka ennen on vain EHta keräillyt, olikin yhtäkkiä ERI1 PN1 ROP SERT CACIB ROP vISV-10! en oikeen vieläkään kykene sitä uskomaan vaikka siitä on jo monta tuntia kun minut kehästä ulos heitettiin, kera ruusukkeiden ja pokaalien. Noh, tähän totutellessa, see ya later!
Elikkä joo, onhan täällä tämmönen 'lievä' pentukuume meneillään, sillä Hakkerin massu kasvaa ja kasvaa. Laskettu aika on 12.9., johon tuntuu olevan vielä ikuisuus, vaikka olenkin koko ajan varpaillani ja heti toimittamassa kätilön virkaa kun h-hetki koittaa. Isänä Hakkerin pentueeseen toimi upeeakin upeampi koirani Thema Easy Target eli Kale, joka on hurmannut useita tuomareita näyttelyssä komealla ulkonäöllään. Hakkerilla nyt ei se ulkonäkö yhtä paljoa kolahda kuin Kalella, mutta sen sijaan Hakker on upeasti käyttölajeissa menestynyt paimen- ja käyttövalio jolla on myös pelastustunnuksia ja oikeudet tokon voittajaluokkaan.
No, se niistä vanhempien käyttötuloksista ja nyt pikkulassieita odottamaan, lupaan raportoida heti kun pennut syntyy ((((((:
Ja sitten selitys, miksi WTF????!, no siksi tietenkin, että HETA OLI ISLANNIN VOITTAJASSA ROP!!!!!!
Meidän pikku-Heta joka ennen on vain EHta keräillyt, olikin yhtäkkiä ERI1 PN1 ROP SERT CACIB ROP vISV-10! en oikeen vieläkään kykene sitä uskomaan vaikka siitä on jo monta tuntia kun minut kehästä ulos heitettiin, kera ruusukkeiden ja pokaalien. Noh, tähän totutellessa, see ya later!
treenausta(ko??)
Istuskelin retkituolissa yleisen koirienkoulutuskentän laidalla. Vieressäni makoili kennelimme uusin tulokas, pikkuinen Ennu-bordercollieneiti. Ennu makasi kyljellään, kieli maata vasten läähättäen. Katselin kun kentällä treenasi jokin minulle tuntematon henkilö malinoisinsa kanssa. "Voi luoja, ovatpa nuo hyviä", tokaisin ja käänsin sitten katseeni Ennuun, joka oli bongannut jonkin hajun maasta ja haisteli sitä niin, että tuhina vain kuului. "Hah, hei Ennu, mennäänkö vähän treenimään?", kysäisin ja koira oli pystyssä alta aika yksikön. "Hyvä tyts!", huudahdin tälle ja kaappasin koiran puoliksi syliini. Ennu nuoli innoissaan kasvojani ja haukahti muutaman kerran innoissaan. Ennu oli tosiaan muuttanut meille vasta muutama kuukausi sitten, joten treenaaminen tämän kanssa oli vasta ihan alussa. Ennu oli osoittautunut yhtä hyväksi tokokoiraksi kuin Hippikin, oppi liikkeet salamannopeasti, eikä unhotanut niitä heti, kuten lapinkoirillani oli tapana. Kävelimme Ennun kanssa hieman keskemmäs kenttää, Ennu vapaana, sillä tämä vähät välitti muista koirista kun tiesi taskussa olevan tämän oma ihana kasvattajalta saatu pehmokrokotiililelu, jota Ennu vahtasi silmä kovana ja välillä yritti varastaa sen treeniliivini taskusta. Päätin aluksi, että ottaisin vain lyhyen paikalla makuun ja luoksetulon Ennun kanssa.
Otin koiran sivulleni, johon se ponnahtikin iloisesti minuun katsoeen. Kehuin sitä ja käskin maahan, Ennu meni silmänräpäyksessä maahan. "Odo!", sanoin napakasti, ja kävelin koirasta noin kymmenen askelmitan päähän. Päätin ottaa vain puolen minuutin paikallamakuun. Koira pysyi mahtavasti maassa, katsoi välillä minuun, välillä laski päänsä etujalkojensa väliin, joka on ihan ok juttu, siitä huomaan, että Ennu osaa rauhoittua : D kun paikallamakuuta oli enää vajaat kymmenen sekuntia jäljellä, räjähti koko muu koiralaumani jonka olin mukaan raahannut (eli Heta, Hippi ja Kale) haukkumaan korvia huumaavasti. "Mitä helvettiä te huudatte??!", karjahdin niille, kunnes tajusin jokaisen muun paikalla olijan tuijottavan minua, tällöin juoksin nopeasti autolleni mennäkseni katsomaan, mikä kolmikkoa vaivasi. En huomannut mitään erikoista siinä lähellä, joten jäin vähän kummeksuen seisomaan auton viereen. Ainiin, Ennu, muistin, olin koiran kokonaan unohtanut, mutta sitten huomasin Ennun olevan vajaan viiden metrin päässä minusta hyörimässä taas omaan tuttuun tapaansa - täysin määränpäättömästi. "Kiitos kun pilasitte Ennun paikkamakuun", sanoin Hetalle, Hipille ja Kalelle, ja koputin Kalen päätä sormillani hellästi. Tämä puski kättäni virnisti iloisen hymyn.
Päätin jättää treenamisen tältä päivältä ja kävin vielä kentän viereisessä metsässä heittelemässä Ennulle lelua, jotta tämä saisi purettua höyryjä. Tämän jälkeen palasimme kotiin enkä halunnut muistaakkaan noloa tapausta kentällä...
Otin koiran sivulleni, johon se ponnahtikin iloisesti minuun katsoeen. Kehuin sitä ja käskin maahan, Ennu meni silmänräpäyksessä maahan. "Odo!", sanoin napakasti, ja kävelin koirasta noin kymmenen askelmitan päähän. Päätin ottaa vain puolen minuutin paikallamakuun. Koira pysyi mahtavasti maassa, katsoi välillä minuun, välillä laski päänsä etujalkojensa väliin, joka on ihan ok juttu, siitä huomaan, että Ennu osaa rauhoittua : D kun paikallamakuuta oli enää vajaat kymmenen sekuntia jäljellä, räjähti koko muu koiralaumani jonka olin mukaan raahannut (eli Heta, Hippi ja Kale) haukkumaan korvia huumaavasti. "Mitä helvettiä te huudatte??!", karjahdin niille, kunnes tajusin jokaisen muun paikalla olijan tuijottavan minua, tällöin juoksin nopeasti autolleni mennäkseni katsomaan, mikä kolmikkoa vaivasi. En huomannut mitään erikoista siinä lähellä, joten jäin vähän kummeksuen seisomaan auton viereen. Ainiin, Ennu, muistin, olin koiran kokonaan unohtanut, mutta sitten huomasin Ennun olevan vajaan viiden metrin päässä minusta hyörimässä taas omaan tuttuun tapaansa - täysin määränpäättömästi. "Kiitos kun pilasitte Ennun paikkamakuun", sanoin Hetalle, Hipille ja Kalelle, ja koputin Kalen päätä sormillani hellästi. Tämä puski kättäni virnisti iloisen hymyn.
Päätin jättää treenamisen tältä päivältä ja kävin vielä kentän viereisessä metsässä heittelemässä Ennulle lelua, jotta tämä saisi purettua höyryjä. Tämän jälkeen palasimme kotiin enkä halunnut muistaakkaan noloa tapausta kentällä...
perjantai 16. heinäkuuta 2010
terveisiä bordercollieyhdistyksen agi- ja tokokisoista
Maanantai-iltana 12.7. pakkasin autoon kolme bordercollietani Jekun, Hipin ja Hetan ja lähdimme ajelemaan kohti bordercollieyhdistyksen järjestämiä agi- ja tokokisoja. Kotiporukaksi jäi lopun paimenkoiralaumani lisäksi myös meidän nuorin pikkuinen bordercolliepoikamme Fun, joka ei ole vielä kisakunnossa osaamiseltaan.
Tunteja ajettuamme saavuimme kentän lähelle hotelliin ja sain koirat ja itseni järkättyä sinne sitten. Koirat eivät ihme kyllä ollenkaan väsyneet vaan alkoivat heti kaistapäisinä juoksemaan ympäri pientä hotellihuonetta ja siinä oli vaarassa televisiot ja lamput tippua, no väsyneenä sitten ulos viskelemään koirille palloa, sepä mukavaa. Kello näytti puoltayötä kun koirat vihdoin lopettivat tolkuttoman ravaamisen ja häsläämisen ja yksi kerrallaan kuukahti mihin sattuu.
Sitten aikaisin tiistaiaamuna herätys, koirat pihalle ja sitten Jekun kanssa agilitykisoihin, Hippi ja Heta tulivat yleisöksi, sillä niiden kanssa en kisaa agilityssä. Rata lähti Jekulla mainiosti ja tämä tarkkana tyttönä kuunteli jokaisen käskyni ja suoritti radan hyvällä ajalla ilman yhtäkään virhepistettä. Innoissani sitten heittelin Jekulle palloa joka oli takuulla iloisempi kuin minä, ainakin näytti siltä. Kun kaikki 29 koirakkoa olivat radan suorittaneet, annettiin kisan tuomarille Hobulle rauha laskea jokaisen koirakon tulos. Reilu puolen tunnin laskennan jälkeen liiton ylläpitäjä Hobu tulee julkistamaan tulokset. Parhaiten kisassa on pärjännyt hän oman koiransa kanssa ja he sijoittuvat ykköseksi, tämä virnuilee ja saa yleisönkin nauramaan. Toiselle sijalle pääsee Kitu koiransa kanssa, kolmannelle Lania ja koiransa, neljännelle Mirzu vielä nuoren bordercolliensa kanssa ja viidennelle, viimeiselle palkintosijalle minä Jekun kanssa. Jees, nyt sitten enää yksi vKUMA Jekulle niin pääsemme MAXI II:seen (: Siinä sitten iloitsen ja leikitän riemustani seonnutta Jekkua ja tämän jälkeen menen Jekun kanssa Hipin ja Hetan luo, ja jäämme katsomaan ylempiä luokkia ja juttelemaan tuttujen ihmisten kanssa. Kisan päättyessä ajelen hotellille ja lähden koirien kanssa pitkälle ja uuvuttavalle lenkille, jotta koiratkin menisivät aikaisin nukkumaan. Pääsemmekin nukkumaan jo yhdentoista aikoihin.
Aamulla herättyämme käytän koirat aamupissalla ja lähdemme taas samaiselle kentälle kuin eilen, tänään tosin tottelevaisuuden merkeissä.
Kaikki kolme koiraani kisaavat alokasluokassa, joten sinne siis. Jokaisen koirani osalta luoksepäästävyys ja paikallamakuu sujuu erinomaisesti, joten jokaiselle siitä 10 pistettä niistä liikkeistä, nyt siis jokaisella on 40 pistettä kasassa, sitten on ensimmäisenä koiristani Jekun vuoro suorittaa liikkeet, aloitamme seuraamisella kytkettynä joka menee muuten nätisti, mutta välillä Jekku alkaa haistella ruohikkoa tai muuten vaan katsoo kaikkialle muualle kuin minuun, joten siitä meille 6 pistettä, nyt on siis Jekulla 52 pistettä, sitten taluttimetta seuraaminen nollille, koska Jekku pienen matkan jälkeen päättää lähteä moikkaamaan Hetaa ja Hippiä jotka odottavat vuoroaan hieman kehästä kauempana. Liikkeestä maahanmeno menee Jekulla erinomaisesti ja siitä tulee 8 pistettä, koska Jekku ei mennyt täsmällisen heti maahan kun tuli käsky, joten nyt on siis 68 pistettä, luoksetulo meni taas päin melko huonosti, sillä koira ensin tarvitsi kaksi käskyä jotta tulisi luokse, vauhtia kyllä riitti sitten kun tajusi tulla, siitä meille 6 pistettä, eli nyt on 86 pistettä yhteensä. Seisominen on ollut aina Jekun vahvimpia liikkeitä ja siitä me saatiinkin 9 pistettä johon olen erittäin tyytyväinen, nyt on siis 104 pistettä kasassa. Vapaahyppy menee meidän osalta erinomaisesti, Jekku hyppää ensimmäisestä käskystä ja jää kauniisti seisomaan esteen toiselle puolelle ja menee ensimmäisestä käskystä istumaan, siitä täysi kymppi. Yhteensä siis 124 pistettä, kokonaisvaikutus on meillä 8, eli 132 pistettä ja ALO3. Jautz, no nyt vaan sitten treenaamaan lisää...
Jekun jälkeen on kaksi muuta koiraa, jotta ehdin valmistamaan Hetan kehään. Hetalla on siis koossa jo 40 pistettä, siitä sitten vaan lisäilemään.. kytkettynä seuraaminen menee erinomaisesti, paitsi täyskännöksessä kompuroimme hieman, ja siitä 8 pistettä, eli 56 pistettä kasassa, sitten on seuraaminen taluttimetta joka menee myöskin hienosti, nyt ei tullut niin pahaa kompurointiakaan ja siitä tuli 9 pistettä eli nyt on koossa 92 pistettä jo, vautsi vau. Maahanmenosta saadaan 2 armopistettä, sillä koiralla oli äärimmäisiä vaikeuksia ensin tajuta mennä maahan ja seuraamisen kontaktikin vähän häröili, joten nyt on 96 pistettä. Luoksetulo on hetamaisen tarkka ja kovalla vauhdilla tehty ja siitä saadaankin täysi kymppi, eli nyt on 126 pistettä jo. Seisominen menee nollille, koska Heta meni seisomisen sijasta maahan. Vapaahypystä saadaan 8 pistettä, sillä Heta hieman ennakoi perusasentoa eli yhteensä on nyt 142 pistettä, sitten vielä 8 tästäkin kokonaisvaikutelmasta, eli yhteensä 150 pistettä ja ALO2.
Muutaman koiran jälkeen on sitten Hipin vuoro. Pikkuinen Hippi on kyllä liikuttavan näköinen kun yrittää kaikkensa ja pitää jatkuvaa kontaktia. Nyt on siis Hipillä kasassa jo 40 pistettä valmiiksi aiemmista liikkeistä. Seuraamiset menee kumpikin täydellisesti ja niistä kummastakin saadaan 10 pistettä, eli nyt on kasassa jo heti alkukäsittelyssä 100 pistettä. Maahanmenokin menee todella hyvin, täydellisellä kontaktilla ja välittömästi maahan, siitäkin 10 pistettä, nyt on siis 120 pistettä yhteensä. Luoksetulo mene parhaalla mahdollisella vauhdilla, joten siitä 10 pistettä, nyt on siis kasassa 150 pistettä. Seisomisessa Hippi ei pysähdy välittömästi joten siitä 9½ pistettä, nyt on siis 169 pistettä. Vapaahypyn Hippi suorittaa täydellisesti ja saa siitäkin 10 pistettä, nyt on koossa 189 pistettä. Kokonaisvaikutelma meillä on kuulemma täysi 10, eli yhteensä 199 pistettä ALO1. No tämä on jo jotain, hirmu upea suoritus kyllä pikkupojallamme, wau. Kun kaikki aloluokan koirat on tuomaroitu, tuomari laskee pisteet nopeasti ja julkistaa, että luokkavoiton saan minä Hipin kanssa lähes täysillä pisteillä. Innoissani menen leikittämään koiria ja jään sitten jälleen katsomaan ylempien luokkien suoritukset, myöhemmin sitten ajelemme hotelliin, pakkaamme ja lähdemme ajamaan kotia kohti hymy huulessa, kisasaldoksi oltiin saatu siis Jekulle vKUMA ja Hipille alokasluokan ykköstulos. Kivaa!
Myös yksi muu mukava kisakuuluminen meillä on, nimittäin Öhöm sai viimeisen KUPInsa Näkijän paimennuskisoissa 15.7. ja valioitui paimennusvalioksi.
Meillä on myös pentue suunnitteilla, valitettavasti varaajia ei enää oteta enempää pennuille. Pennut syntyvät Thema Easy Targetille ja Hillfield Dice Shakerille. Haccer astutetaan heti seuraavasta juoksusta ja tarkoituksena olisi vielä ennen sitä hankkia koirille tuloksia. Lisää pentu-uutisia sitten myöhemmin (:
Tunteja ajettuamme saavuimme kentän lähelle hotelliin ja sain koirat ja itseni järkättyä sinne sitten. Koirat eivät ihme kyllä ollenkaan väsyneet vaan alkoivat heti kaistapäisinä juoksemaan ympäri pientä hotellihuonetta ja siinä oli vaarassa televisiot ja lamput tippua, no väsyneenä sitten ulos viskelemään koirille palloa, sepä mukavaa. Kello näytti puoltayötä kun koirat vihdoin lopettivat tolkuttoman ravaamisen ja häsläämisen ja yksi kerrallaan kuukahti mihin sattuu.
Sitten aikaisin tiistaiaamuna herätys, koirat pihalle ja sitten Jekun kanssa agilitykisoihin, Hippi ja Heta tulivat yleisöksi, sillä niiden kanssa en kisaa agilityssä. Rata lähti Jekulla mainiosti ja tämä tarkkana tyttönä kuunteli jokaisen käskyni ja suoritti radan hyvällä ajalla ilman yhtäkään virhepistettä. Innoissani sitten heittelin Jekulle palloa joka oli takuulla iloisempi kuin minä, ainakin näytti siltä. Kun kaikki 29 koirakkoa olivat radan suorittaneet, annettiin kisan tuomarille Hobulle rauha laskea jokaisen koirakon tulos. Reilu puolen tunnin laskennan jälkeen liiton ylläpitäjä Hobu tulee julkistamaan tulokset. Parhaiten kisassa on pärjännyt hän oman koiransa kanssa ja he sijoittuvat ykköseksi, tämä virnuilee ja saa yleisönkin nauramaan. Toiselle sijalle pääsee Kitu koiransa kanssa, kolmannelle Lania ja koiransa, neljännelle Mirzu vielä nuoren bordercolliensa kanssa ja viidennelle, viimeiselle palkintosijalle minä Jekun kanssa. Jees, nyt sitten enää yksi vKUMA Jekulle niin pääsemme MAXI II:seen (: Siinä sitten iloitsen ja leikitän riemustani seonnutta Jekkua ja tämän jälkeen menen Jekun kanssa Hipin ja Hetan luo, ja jäämme katsomaan ylempiä luokkia ja juttelemaan tuttujen ihmisten kanssa. Kisan päättyessä ajelen hotellille ja lähden koirien kanssa pitkälle ja uuvuttavalle lenkille, jotta koiratkin menisivät aikaisin nukkumaan. Pääsemmekin nukkumaan jo yhdentoista aikoihin.
Aamulla herättyämme käytän koirat aamupissalla ja lähdemme taas samaiselle kentälle kuin eilen, tänään tosin tottelevaisuuden merkeissä.
Kaikki kolme koiraani kisaavat alokasluokassa, joten sinne siis. Jokaisen koirani osalta luoksepäästävyys ja paikallamakuu sujuu erinomaisesti, joten jokaiselle siitä 10 pistettä niistä liikkeistä, nyt siis jokaisella on 40 pistettä kasassa, sitten on ensimmäisenä koiristani Jekun vuoro suorittaa liikkeet, aloitamme seuraamisella kytkettynä joka menee muuten nätisti, mutta välillä Jekku alkaa haistella ruohikkoa tai muuten vaan katsoo kaikkialle muualle kuin minuun, joten siitä meille 6 pistettä, nyt on siis Jekulla 52 pistettä, sitten taluttimetta seuraaminen nollille, koska Jekku pienen matkan jälkeen päättää lähteä moikkaamaan Hetaa ja Hippiä jotka odottavat vuoroaan hieman kehästä kauempana. Liikkeestä maahanmeno menee Jekulla erinomaisesti ja siitä tulee 8 pistettä, koska Jekku ei mennyt täsmällisen heti maahan kun tuli käsky, joten nyt on siis 68 pistettä, luoksetulo meni taas päin melko huonosti, sillä koira ensin tarvitsi kaksi käskyä jotta tulisi luokse, vauhtia kyllä riitti sitten kun tajusi tulla, siitä meille 6 pistettä, eli nyt on 86 pistettä yhteensä. Seisominen on ollut aina Jekun vahvimpia liikkeitä ja siitä me saatiinkin 9 pistettä johon olen erittäin tyytyväinen, nyt on siis 104 pistettä kasassa. Vapaahyppy menee meidän osalta erinomaisesti, Jekku hyppää ensimmäisestä käskystä ja jää kauniisti seisomaan esteen toiselle puolelle ja menee ensimmäisestä käskystä istumaan, siitä täysi kymppi. Yhteensä siis 124 pistettä, kokonaisvaikutus on meillä 8, eli 132 pistettä ja ALO3. Jautz, no nyt vaan sitten treenaamaan lisää...
Jekun jälkeen on kaksi muuta koiraa, jotta ehdin valmistamaan Hetan kehään. Hetalla on siis koossa jo 40 pistettä, siitä sitten vaan lisäilemään.. kytkettynä seuraaminen menee erinomaisesti, paitsi täyskännöksessä kompuroimme hieman, ja siitä 8 pistettä, eli 56 pistettä kasassa, sitten on seuraaminen taluttimetta joka menee myöskin hienosti, nyt ei tullut niin pahaa kompurointiakaan ja siitä tuli 9 pistettä eli nyt on koossa 92 pistettä jo, vautsi vau. Maahanmenosta saadaan 2 armopistettä, sillä koiralla oli äärimmäisiä vaikeuksia ensin tajuta mennä maahan ja seuraamisen kontaktikin vähän häröili, joten nyt on 96 pistettä. Luoksetulo on hetamaisen tarkka ja kovalla vauhdilla tehty ja siitä saadaankin täysi kymppi, eli nyt on 126 pistettä jo. Seisominen menee nollille, koska Heta meni seisomisen sijasta maahan. Vapaahypystä saadaan 8 pistettä, sillä Heta hieman ennakoi perusasentoa eli yhteensä on nyt 142 pistettä, sitten vielä 8 tästäkin kokonaisvaikutelmasta, eli yhteensä 150 pistettä ja ALO2.
Muutaman koiran jälkeen on sitten Hipin vuoro. Pikkuinen Hippi on kyllä liikuttavan näköinen kun yrittää kaikkensa ja pitää jatkuvaa kontaktia. Nyt on siis Hipillä kasassa jo 40 pistettä valmiiksi aiemmista liikkeistä. Seuraamiset menee kumpikin täydellisesti ja niistä kummastakin saadaan 10 pistettä, eli nyt on kasassa jo heti alkukäsittelyssä 100 pistettä. Maahanmenokin menee todella hyvin, täydellisellä kontaktilla ja välittömästi maahan, siitäkin 10 pistettä, nyt on siis 120 pistettä yhteensä. Luoksetulo mene parhaalla mahdollisella vauhdilla, joten siitä 10 pistettä, nyt on siis kasassa 150 pistettä. Seisomisessa Hippi ei pysähdy välittömästi joten siitä 9½ pistettä, nyt on siis 169 pistettä. Vapaahypyn Hippi suorittaa täydellisesti ja saa siitäkin 10 pistettä, nyt on koossa 189 pistettä. Kokonaisvaikutelma meillä on kuulemma täysi 10, eli yhteensä 199 pistettä ALO1. No tämä on jo jotain, hirmu upea suoritus kyllä pikkupojallamme, wau. Kun kaikki aloluokan koirat on tuomaroitu, tuomari laskee pisteet nopeasti ja julkistaa, että luokkavoiton saan minä Hipin kanssa lähes täysillä pisteillä. Innoissani menen leikittämään koiria ja jään sitten jälleen katsomaan ylempien luokkien suoritukset, myöhemmin sitten ajelemme hotelliin, pakkaamme ja lähdemme ajamaan kotia kohti hymy huulessa, kisasaldoksi oltiin saatu siis Jekulle vKUMA ja Hipille alokasluokan ykköstulos. Kivaa!
Myös yksi muu mukava kisakuuluminen meillä on, nimittäin Öhöm sai viimeisen KUPInsa Näkijän paimennuskisoissa 15.7. ja valioitui paimennusvalioksi.
Meillä on myös pentue suunnitteilla, valitettavasti varaajia ei enää oteta enempää pennuille. Pennut syntyvät Thema Easy Targetille ja Hillfield Dice Shakerille. Haccer astutetaan heti seuraavasta juoksusta ja tarkoituksena olisi vielä ennen sitä hankkia koirille tuloksia. Lisää pentu-uutisia sitten myöhemmin (:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)